tiistaina, lokakuuta 31, 2006

Vanha ei enää jaksa

Seisoskelen rapistuneen tiilitalon parvekkeen ovella tupakalla ja kuuntelen salista kantautuvaa HC-punkkia, vanha ei enää jaksa kuunnella Kuoleman kaltaisen bändin musaa, tulin salista tupakalle heti Kuoleman "vokalistin" aloittaessa oksentamaan örinäänsä mikrofoniin. Vieressäni oleva nuoripari puhuu jostain miekkarista ja he ovat aivan täpinöissään saatuaan paikalle poliisit vahtimaan heitä, vaarallisia yhteiskunnan vastaisia anarkisteja. Ei moisesta voinut olla huvittumatta, jos Häkäpää ja kumppanit näkisivät tämän kohtauksen he ehkä tajuaisivat toiminnoillaan vain lisäävänsä bensaa liekkeihin.

Oli lohduttavaa huomata, että sama idealismi joka vielä parikymmentä vuotta sitten ajoi minua eteenpäin oli meidän vanhojen partojen väsyttyä siirtynyt nuoremmalle sukupolvelle. Oma idealismini ei varsinaisesti ole kadonnut minnekään, mutta aika hioi siitä ja anarkismistani pahimmat särmät pois. Iän ja varallisuuden karttuessa henkinen laiskuus valtasi yhä enenevissä määrin mieltäni, en enää jaksa osallistua mihinkään olutpullon ääressä tapahtuvaa filosofoimista rasittavampaan. Mutta nuoriso jaksaa. Kuullessani Kuoleman lopettavan keikkansa tumppaan tupakan ja menen takaisin saliin jossa vegaanihippipunkkari tyttäreni kirkuvanväriset huovutetut villarastat erottuvat joukon keskeltä.

Täällä ihmisten päällä on enemmän mustaa nahkaa kuin nahkahomojen kokouksessa, ja siellä täällä näkyy streittareiden vihreitä takkeja, palestiinalaishuiveja, dreadsejä ja niitä peittäviä rastaman-villahattuja. Nykyisin ei enää juurikaan näe keesipunkkareita, mutta muutaman paikalla olevan keesi sojottaa kirkuvan värisinä pitkinä piikkeinä kohti kattoa, nykypunkkareilla on sokerivettä ja viiksivahaa parempia tukanpystytysaineita. Villu kumppaneineen ilmestyi lavalle ja kaverini sanoi huvittuneena: "Punk on kuollut, Villullakin on elintasomaha ja silmälasit". Tere perestroikan soidessa kävin heittämässä nahkarotsini takahuoneeseen ja kun J.M.K.E alkoi soittaa Mu vanaisa oli desertööriä aloin minäkin pogota porukan keskellä hyppien mielipuolisesti muiden kanssa, äkkiä joku hyppäsi niskaani ja kaatuessani muiden päälle olin hetken aikaa se 17 vuotias poika joka löysi Laman ja jolla ei ollut vastuuta mistään ja jonka niskaa painoi vain Weltschmerz...

torstaina, lokakuuta 19, 2006

Sääret (Naisen paloja, osa 2)

Hän huomasi ne jo kaukaa, pitkät, solakat ja silti muodokkaat sääret. Ne alkoivat minihameesta ja päättyivät siroihin mustiin, matalakorkoisiin avokkaisiin. Kuin kiusoitelleen ne olivat pukeutuneet satiinisukkiin.

Huomaamatta minne oli menossa hän seurasi niitä junaan. Ne istuutuivat penkille ja hän kävi istumaan vinosti vastapäätä. Hän nosti salkkunsa syliinsä peitelläkseen erektiotaan ja huomasi vasta silloin. "Mulla Seisoo!" Hän ajatteli. "Mulla Seisoo!!" Hän halusi huutaa ääneen, mutta sai kuitenkin vaivoin hillittyä itsensä. Sääret hänen edessään olivat ristissä ja hän ihasteli niiden kauneutta, ensimmäistä kertaa hän näki sääret joiden polvetkin olivat kauniit ja sirot. Junan kolistessa eteenpäin hän kuvitteli kuinka pistäisi kyrpänsä yhteenpuristettujen säärten väliin ja naisi kuin hullu. Äkkiä, itselleenkin yllättäen, hän laukesi hiljaa ynähtäen kalsareihinsa ja vierellään olevan ämmän vilkaistessa hän teeskenteli rykivänsä limaa kurkustaan, ämmä käänsi katseensa takaisin ilmaisjakelulehteensä.

Hän huomasi, että kyrpä ei laukeamisesta huolimatta osoittanut lannistumisen merkkejä se seisoi - jos mahdollista - vielä vaativampana. Samassa, junan hiljentäessä vauhtiaan, sääret nousivat ylös mennäkseen pois ja hän seurasi niitä. He olivat metsän ympäröimällä juna-asemalla, tai oikeastaan vain pienellä pysäkillä. Huolimatta kauniista alkusyksyn illasta ei asemalla ollut ketään muita kuin hän ja sääret.

Sääret olivat ehtineet radan ali kulkevalle tunnelille kun hän sai kiinni niistä. Niiden yläpuolelta kuului korvia särkevää kirkunaa ja hän humautti nyrkillä koko painollaan kohti äänen lähtökohtaan. Sääret kaatuivat maahan ja samalla kuului rusahdus. Hän riisui housunsa ja sitoi vyöllään sääret yhteen, asetti seisovan kalunsa niiden väliin ja toteutti unelmansa.

keskiviikkona, lokakuuta 18, 2006

Kirje kuolleelle ystävälle (1987)

Tapasimme sairaalassa ja ystävystyimme koska hän halusi elää ja minä halusin kuolla. Hän opetti minut elämään, antoi minulle voimia elää vaikka itse lähestyi loppua. Ja minä? Minä kaiketi opetin hänet hyväksymään kuoleman, en tiedä. Hän itki sylissäni kun hänen miehensä kuihtui pois. Minä vaihdoin lakanat hänen oksennettuaan verta. Olin hänen vierellään kun hän lopulta oksensi sielunsa ulos, vapauteen. "Jumala ei anna kenellekään taakkaa jota tämä ei jaksaisi kantaa" Pastori sanoi minulle hänen hautajaisissaan, jonne hänen vanhempansa eivät minua halunneet, he uskoivat minun olleen hänen poikaystävänsä, taudinkantaja. Ei kestä? Kaksi ystävääni kuolee samana syksynä ja kolmas tekee hidasta kuolemaa piikkiensä kanssa. Ja minä itkin. Surin yksinäisyyttäni, tai heidän menetettyä elämäänsä, ei sen väliä mitä surin. Halusin liittyä heidän seuraansa. Mutten voi, lupasin katsoa korttini loppuun asti. "Vaikka kuinka sattuisi!" Hän vannotti, ja minä vannoin. Ja se sattuu!


Jälkihuomio: Tarinassa mainittu narkkari on nykyisin uskossa ja toimii mm. raamattupiirinvetäjänä. Niin ja suru sattuu vieläkin, surettavaa vain on kertynyt enemmän näinä 19 vuotena. Toisaalta vuosien varrella on kertynyt onnellisia muistoja ja syitä elää, mitä vanhemmaksi sitä elää, sitä enemmän vaakakuppi on elämänhalun puolella.

En ollut hautausurakoitsija

Ensimmäisenä yönämme,

Beatlesin soidessa,

ystäväni yrittäessä nukkua,

en saanut sitä sisään.


Kylvetin sinua,

kunnes laineet löivät yli laidan

Yritin keskustella kanssasi,

et kyennyt vaan tarjosit ruumistasi,

mutten ollut hautausurakoitsija


Palasit ovelleni, selvinpäin onnistuin paremmin

puhuessamme et ulostanut järjellistä lausetta

enkä vieläkään ollut hautausurakoitsija.


Palasit ovelleni

sekaisena, katsellessani tirkistysreijästä

hakkasit oveani,

viiltelit itseäsi,

kunnes naapurit soittivat poliisit


Kuulemani mukaan,

lomaillessasi mielisairaalasta,

tapasit vihdoin hautausurakoitsijasi...

tiistaina, lokakuuta 17, 2006

Kymmenen vuoden avioliitto parissa viikossa

Viihdyin luonasi, poikasi sanoi minua sedäksi. Korjasin hänen rikkomiaan leluja. Korjasit käsityksiäni naisen seksuaalisuudesta. Anatomian oppitunteja poikaselle joista miehet olisivat olleet kateellisia. Puhuimme mitä haluaisimme isona. Sinä opiskelit opettajaksi – kuinka sopivaa – ja minä? Minä en halunnut mitään, ehkä voisin alkaa gigoloksi? Nauroit, nousit päälleni ja sanoit minun vielä tarvitsevan opetusta.

Herättelin sinut aamuisin, aamujumppamme jälkeen keitin kahvit, herätin poikasi ja katselin meikkaamistasi. Sanoit silmiäni kauniiksi, kadehdit pitkiä ripsiäni joita tuuhensit mascaralla. Lähdettyäsi töihin vein poikasi tarhaan. Päivät makailin sohvalla, leikin kissasi kanssa, lueskelin kirjasi. Hain poikasi tarhasta, tein ruoan, nukutimme pojan.

Iltaisin rakastelimme hiljaisuudessa, etsiskelimme karannutta kissaa, makailimme sohvalla, joimme kahvia ja puhuimme epäolennaisia.

Kyllästyin keskiluokkaisuuteesi, ainaiseen seksintarpeeseesi, sosiologiaasi, sinuun. Sinä välinpitämättömyyteeni, pakkasin vähät tavarani ja lähdin.

Viidentoista vuoden ajan soittelin pojallesi, lähetin hänelle lahjoja, kirjoitin kirjeitä, vein syntymäpäivänäni – hän oli syntynyt helmikuussa – lintsille.

Kymmenen vuoden avioliitto parissa viikossa.

Pornotähden sinertävät rinnat

Saan yhä mieleeni hikesi tuoksun...

Meloin saaren rantaan ja sytytin tupakan. Meteli säikäytti minut ja tupakkani tipahti järveen. Nostin katseeni, rannalla olit sinä, pummasit tupakkaa. Ojensin sinulle tupakan ja tulet, nousit kanoottiini. Puhuimme, väittelimme ja riitelimmme. Illan hämäryydestä kuulin äitini huutavan nimeäni.

Kävelimme yhdessä kyläkauppaan, Posti ja Pankki, Rauta-, ja Ruokakauppa, inhosimme molemmat landea. Paluumatkalla sade kasteli meidät likomäriksi, keltainen paitasi liimaantui ihoosi, vasten rintojasi, paljasti kaiken ja ei mitään. Suutelit poskeani ja silittäessäsi hiuksiani hipaisit niskaani ja minä värähdin.

Öisin makailimme rannalla tähtiä katsellen, pettingiä märässä maassa.

Lähtöäsi edeltävänä yönä haparoiden rakastelimme saunanylisillä hien virratessa, hyväilin sinua peläten satuttavani, olit niin pieni. Suudellessamme kielesi hakeutui suuhuni. Jälkeenpäin makailimme raukeina, luit kattoon kirjoittamiani runoja. Pidit niistä. En uskaltanut kertoa haluavani lapsesi. Nukahdin syliisi ja herätessäni olit poissa, lopun kesää pärjäsin haistelemalla kaivaten patjaan jättämääsi hikiläikkää.

En muista nimeäsi tai ulkonäköäsi, mutta yhä saan mieleeni hikesi tuoksun.

Deittiraiskaus

Rakastelemme tietämättä oikeastaan miksi. Otan häneltä suihin. Työntäydyn häneen. Laukeamme. Hän nukahtaa. Keitän kahvit, avaan telkkarin. Pornoa Filmnetiltä. Order now. From your local satellite dealer. Mustan miehen tunkeutuessa aasialaiseen vittuun kiihko iskee minuun. Päätäni särkee. Sain älykortin Hollanista.

Puoliksi raunioituneen tiilitalon sisäpuoli rottineen sepeleineen roskineen romahtaneesta katosta näkyy pilvien takana hohtava täysikuu roinan keskellä makaa kuollut viillelty nuorimies jota rotat syövät jättiläismäinen rotta raivaa tiensa pojan haaroille ja alkaa mutustella penistä minä makaan keskellä kaikkea parikymmenpäinen miesjoukko lähestyy virnistellen kyrvät paljaina ja mahtavassa seisokissa yksi kyrvistä on kuin jättiläismäinen terskalla varustettu kurkku se käy yläpuolelleni yritän nousta mutta minut on sidottu jalkani nousevat ilmaan olen perse pystyssä niskani varassa pyristelen kauhuissani ja...tuska...perseeni repää miehen kalun tunkeutuessa suoleeni joku viiltelee mahaani käsiäni jalkojani kulliani runkataan se ei nouse leikataan irti tungetaan suuhuni ja tukehdun jään ruumiini yläpuolelle katselemaan kuinka he raiskaavat kuollutta ruumistani naureskellen jotkut nussivat toisiaan yksi miehistä tunkee ristikoruni silmääni.

Ja minä herään...


Omassa sängyssäni. Vieressäni on joku, nostan peitettä ja näen tytön rinnat, työnnän käteni alastomien jalkojensa väliin ja runkkaan häntä hetken, saadakseni edes pikkaisen liukkautta hänen vittuunsa, kunnes en kestä enää. Nousen hänen päälleen ja työnnän kullini hänen luolaansa ja nussin kuolleen kiihkolla kunnes ruiskutan pelkoni voimalla spermani häneen. Tyttö puhuu, mutten välitä vittujakaan mitä hänellä muka on asiaa. Tyydytin vain itseni, runkkasin itseni uneen, vitut tytöstä!

Aamulla herätessäni tyttö oli jo keittänyt kahvia. Hän istuskeli keittiössä poltellen tupakkaa. Hänen rintojensa ääriviivat kuulsivat ohuen vihreän silkkipuseron lävitse. Olin kohdellut häntä ilkeästi se, että hän näin oli päässyt näkemään oikean minäni ei minua haitannut, mutta tarvitsin vielä kivan kaverin mainettani, joten minun oli tavalla tai toisella pyydettävä anteeksi häneltä.

Hymyhuulet (Naisen paloja, osa 1)

Uudella tytöllä oli hymyhuulet, hän hymyili jatkuvasti ja nuo täyteläiset, purppuranpunaiset huulet loistivat kutsuvasti tytön kasvoilta. Ne elivät omaa tytöstä riippumatonta elämäänsa. Hän kirjoitti runoja tytön huulista. Hän näki unia huulista. Hän rakastui, ei tyttöön, vaan tämän huuliin. Hän riutui muttei uskaltanut puhua huulille. Ei ennenkuin hän tapasi illalla harkoista tullessaan huulet metsätiellä. "Hei!" Hän huikkasi. "Ai sä!, moi!" Huulet vastasivat. Hän laittoi kätensä taskuunsa peitelläkseen seisokkiaan huulilta... ja tunsi sveitsinarmeijan linkkarin - jonka terän hän oli teroittanut partaveitsen teräväksi - taskussaan ja hänen huulilleen nousi vieno hymy.

Kastraatiopelkoa

Nousin ylös altaasta ja liukastellen huonokuntoisella laatoituksella onnistuin pääsemään vahingoittumattomana suihkuun, josta tietenkin tuli vain kylmää vettä. Kylmissäni tein taktisen perääntymisen saunan pimeään kuumuuteen. Tunsin istuessani kuinka lauteista törröttävä naula poltti pallejani. Nousin parempaan asentoon ja... näin kuinka munani hitaasti pienenivät ja vetäytyivät sisääni. Epäuskoisena tuijoitellessani tapahtumaa penis kutistui vajaan sentinmittaiseksi ja nousi häpyluuni alle. Äkkiä suunnaton tuska repi minua, kiljuin tuskasta samalla kun lonkkani muutti rutisten muotoaan. Tuskani ohessa näin muidenkin miesten saunassa kiemurtelevan ja en niinkään kuullut, vaan tajusin heidänkin huutavan tuskissaan. Leukani loksahti sijoiltaan ja yrittäessäni nostaa kättäni liikkeen esti...rinta? Kivesteni vetäytyessä sisälleni tunsin kuinka kyrpäni jäänteet ja kivekseni muuttuivat kohduksi ja munasarjoiksi. Partani ja rintakarvani tippuivat pois iholtani. Nostin katsettani pyytääkseni apua, mutta saunassa olleet miehet olivat muuttuneet apinamaisiksi, heidän silmänsä kiilsivät kiimasta ja peniksensä seisoivat kohti minua. Kuolaten mustille parrantapaisilleen he vyöryivät päälleni. Ensimmäisen työntyessä minuun tunsin kuinka vastasyntynyt immenkalvoni murtui paineen alla. Ympärilläni oli jättiläismäisiä punaisia kyrpiä ja niiden raiskatessa minua päästin ensimmäisen uudelleensyntymiseni jälkeisen kauhunhuudon...