Ajatusten villikoirat
Ajatusten villikoirat
Ajatusten villikoirat juoksevat
pitkin kuun kasvoja, emo
syö istukan, unissani polttavat
keuhkotautisten kissojen kyliä,
poika jää roikkumaan sormesta.
Narri istuu aidalla, vierellään
tukeva paimenen ryhmysauva.
Puhkaistessamme maaperän
maan pakarat liittoutuvat yhteen,
rinnan vie myrsky.
Hivenen kliseistä, mutta väliäkö tuolla?
Runotorstain aiheena on ajatuksen voimalla
Ajatusten villikoirat juoksevat
pitkin kuun kasvoja, emo
syö istukan, unissani polttavat
keuhkotautisten kissojen kyliä,
poika jää roikkumaan sormesta.
Narri istuu aidalla, vierellään
tukeva paimenen ryhmysauva.
Puhkaistessamme maaperän
maan pakarat liittoutuvat yhteen,
rinnan vie myrsky.
Hivenen kliseistä, mutta väliäkö tuolla?
Runotorstain aiheena on ajatuksen voimalla
5 Comments:
Eipä väliä.
Hups, aika karmiva. Mutta kiehtovaa.
"Poika jää roikkumaan sormesta" oli minusta tosi paljon erilaisia fiiliksiä (toiveikkaita ja karmivia) herättävä säe.
Itse en koe tätä karmivaksi, päin vastoin, mikä johtunee siitä, että minä tiedän mistä nuo sanat kumpuavat ja mihin niillä viitataan, mutta lienee järkevämpää jättää selittämättä, tosin olisi hauska kuulla mitä ihmiset noista ajattelevat.
Niin ei se nyt uudestaan luettuna ole karmiva. Jotkut sanat ehkä pomppasivat esiin. Ajatusta kyllä. Luonnon, ihmisen, tuhoamisen, väärin elämisen, harhan vyyhtiä.
Lähetä kommentti
<< Home