Ei kykenevä elämään
Aistien vaatimukset,
alastomat kahvilapuheet,
kasvoillaan ruumiin ääriviivat
eivät pilanneet häntä.
Kuljen varjoisen ajan metsän lävitse
rivin viimeisen haudan kohdalle
kyyneleiden mustat hiutaleet
leijailevat juroilta kasvoilta
ja saan nähdä hänet niiden silmin:
ei kykenevä elämään.
JK, 1989
Runotorstain tämän kertainen haaste on EI.
alastomat kahvilapuheet,
kasvoillaan ruumiin ääriviivat
eivät pilanneet häntä.
Kuljen varjoisen ajan metsän lävitse
rivin viimeisen haudan kohdalle
kyyneleiden mustat hiutaleet
leijailevat juroilta kasvoilta
ja saan nähdä hänet niiden silmin:
ei kykenevä elämään.
JK, 1989
Runotorstain tämän kertainen haaste on EI.
Tunnisteet: runot
3 Comments:
Visiin sit kuollut. Kun ei elämään kykene.
Luen tätä kahden näkökulman kautta. Neljä ensimmäistä säettä kuvaavat myötätuntoista katsetta, sellaista joka on nähnyt puheenkohteena olevan edesmenneen sisimpään, viattomuuteen. Kyyneleiden mustien hiutaleiden läpi sama henkilö nähdään pinnalta, toisesta näkökulmasta, kykenemättömänä elämään.
Pidin kovasti runosta!!
Lähetä kommentti
<< Home