Saan yhä mieleeni hikesi tuoksun...

Meloin saaren rantaan ja sytytin tupakan. Meteli säikäytti minut ja tupakkani tipahti järveen. Nostin katseeni, rannalla olit sinä, pummasit tupakkaa. Ojensin sinulle tupakan ja tulet, nousit kanoottiini. Puhuimme, väittelimme ja riitelimmme. Illan hämäryydestä kuulin äitini huutavan nimeäni.

Kävelimme yhdessä kyläkauppaan, Posti ja Pankki, Rauta-, ja Ruokakauppa, inhosimme molemmat landea. Paluumatkalla sade kasteli meidät likomäriksi, keltainen paitasi liimaantui ihoosi, vasten rintojasi, paljasti kaiken ja ei mitään. Suutelit poskeani ja silittäessäsi hiuksiani hipaisit niskaani ja minä värähdin.

Öisin makailimme rannalla tähtiä katsellen, pettingiä märässä maassa.

Lähtöäsi edeltävänä yönä haparoiden rakastelimme saunanylisillä hien virratessa, hyväilin sinua peläten satuttavani, olit niin pieni. Suudellessamme kielesi hakeutui suuhuni. Jälkeenpäin makailimme raukeina, luit kattoon kirjoittamiani runoja. Pidit niistä. En uskaltanut kertoa haluavani lapsesi. Nukahdin syliisi ja herätessäni olit poissa, lopun kesää pärjäsin haistelemalla kaivaten patjaan jättämääsi hikiläikkää.

En muista nimeäsi tai ulkonäköäsi, mutta yhä saan mieleeni hikesi tuoksun.