Kestän kipua, en tuskaa
Tarinamaanantain aihe on tähti, ja esiintyyhän ko. sana tässä kerran...
Olen unohtanut kuinka tapasimme, olit kaunis. Lämmin ihosi luonnonvalkea luonnostaan, sylisi turvallinen, silmäsi hailakan siniset, hiuksesi läpikuultavat, valkoiset tottumattomiin silmiin. Kaikki sinussa vaaleaa. Paitsi riettaan turpeat huulesi joita suutelin salaa.
Rakastuin sinuun.
Kietouduimme toisiimme patjalla huoneesi lattialla, kylmät varpaasi kiherryttivät, hengityksesi tuoksui tupakalle. Kerroit haluavasi näyttelijäksi, mutta missä näytelmässä tarvittaisiin kalmanvalkeaa sankaria? Lupasin kirjoittaa sinulle näytelmän joka kohahduttaisi maan ylistämään sinua, tekisi sinusta tähden. Nauroit ja pyysit kertomaan tarinan. Lauloin oman versioni Lemminkäisen tarusta ja nukahdin kainaloosi.
Tuhosin elämäsi, vanhempasi huutivat löydettyään meidät kietoutuneena toisiimme. Minä? Niin, ruumiini himo, viettelevät sanani, kateellisena ryöväsin viattomuutesi. Peiton alle kaivauduin, piiloutuakseni satuttavilta sanoilta. Suljin silmäni. Unikuva, unikuva!
Mutta ei se unta ollut.
Heittivät minut ulos, uhkasivat tappaa. Eivät uskoneet ettei mitään tapahtunut. Vain suutelimme, haimme lämpöä toisistamme.
Muutitte pois, en enää kuullut sinusta. Kunpa voisin antaa anteeksi, mutta kestän kipua, en tuskaa.
Olen unohtanut kuinka tapasimme, olit kaunis. Lämmin ihosi luonnonvalkea luonnostaan, sylisi turvallinen, silmäsi hailakan siniset, hiuksesi läpikuultavat, valkoiset tottumattomiin silmiin. Kaikki sinussa vaaleaa. Paitsi riettaan turpeat huulesi joita suutelin salaa.
Rakastuin sinuun.
Kietouduimme toisiimme patjalla huoneesi lattialla, kylmät varpaasi kiherryttivät, hengityksesi tuoksui tupakalle. Kerroit haluavasi näyttelijäksi, mutta missä näytelmässä tarvittaisiin kalmanvalkeaa sankaria? Lupasin kirjoittaa sinulle näytelmän joka kohahduttaisi maan ylistämään sinua, tekisi sinusta tähden. Nauroit ja pyysit kertomaan tarinan. Lauloin oman versioni Lemminkäisen tarusta ja nukahdin kainaloosi.
Tuhosin elämäsi, vanhempasi huutivat löydettyään meidät kietoutuneena toisiimme. Minä? Niin, ruumiini himo, viettelevät sanani, kateellisena ryöväsin viattomuutesi. Peiton alle kaivauduin, piiloutuakseni satuttavilta sanoilta. Suljin silmäni. Unikuva, unikuva!
Mutta ei se unta ollut.
Heittivät minut ulos, uhkasivat tappaa. Eivät uskoneet ettei mitään tapahtunut. Vain suutelimme, haimme lämpöä toisistamme.
Muutitte pois, en enää kuullut sinusta. Kunpa voisin antaa anteeksi, mutta kestän kipua, en tuskaa.
5 Comments:
Tähti kuin tähti, ehdottomasti! :)
Rohkea tarina. Se herättää monenlaisia ajatuksia, mikä on tietenkin aina oikein positiivinen juttu. Kerrontakin luistaa oikein hyvin.
Minusta tämä oli hyvä tarina. Ja vaikka se tähti mainittiin vain kerran, olitte te mielestäni molemmat kyllä tähtiä tässä tarinassa.
Kiitoksia kehuista.
Olishan se sopinut Kamelianaiseksi.
Lähetä kommentti
<< Home