Kalma kaljalla
Hän istui kaljalla, siinä että hän istui kaljalla ei sinällään ollut mitään ihmeellistä, sillä hän istui kaljalla kuutena päivänä viikossa, seitsemäntenä hän lepäsi. Merkittäväksi hänen oleskelunsa kuppilassa teki se tosiseikka, että hän oli kuollut, kliinisesti ja kiistämättömästi kuollut, mistä seikasta johtuen kuppilan muuta asiakkaat hivenen karsastivat häntä. Baarimikko taasen viis veisasi asiakkaan kunnosta niin kauan kun tämä kykeni maksamaan juomisensa. Juodessaan kalmamme ei ajatellut juuri mitään, mikä piirre oli leimaa-antava koko hänen sukukunnalleen; homo sapiensin urospuolisille edustajille. Urosihmiset eivät juurikaan ajatelleet ja ajatellessaan he pääasiassa ajattelivat nautintoa ja kuolemaa. Nautintoon kuului parittelu ja kuolemaa ajatellessaan he ajattelivat lähinnä liian itsepäiseksi käyneen parittelukumppaninsa kuolemaa. Joillain tosin kuolema muuttui nautinnoksi, mutta he olivatkin ihmiskunnan hyväntekijöitä; tiedemiehiä, jotka valkoisessa takissaan steriileissä laboratorioissaan suunnittelivat yhtä tuottoisimpia aseita. Tuottoisuuden tässä tapauksessa tarkoittaessa ruumiiden määrää, mielellään maapallon toisella puolella, mutta kyllä lähialueetkin kelpasivat paremman puutteessa. Tosin osaa aseista kutsuttiin talouskoneiksi, niihin oli asennettu ovelia ansoja uteliaiden insinöörismiesten, noiden tarpeettomien olentojen - eihän heillä ollut edes DIPLOMIA - hengenmenoksi. Mutta palataksemme tähän eriskummalliseen mieheen, hän ei ollut tylsistyneisyyttään edes huomannut lopettaneensa hengittämisen, mikä pidemmän päälle lopettaisi hänen kaljan kittaamisensa, sillä toimimattomien keuhkojen jättäessä uloshengityksenkin väliin ei juodessa elimistöön - vai pitäisikö sanoa kalmistoon? - kerääntyville kaasuille ollut minkäänlaista poistumistietä. Niinpä oli odotettavissa hänen halkeamisensa kunhan kaasuja ja kaljaa olisi kertynyt tarpeeksi hänen kalmistoonsa. Hän nosti tuopin huulilleen ja kulauttaessaan oluen alas kurkustaan henkäisi hän lisää ilmaa jo ennestään turvonneeseen kalmistoonsa. Illan ja yön mittaan hän paisui paisumistaan ja juuri ennen valomerkkiä hän posahti omaan mahdottomuuteensa.
(Minä tiedän mikä tässä tarinassa - kirjoitusasun lisäksi - mättää, but who cares?)
(Minä tiedän mikä tässä tarinassa - kirjoitusasun lisäksi - mättää, but who cares?)
